Mitä, vielä kuukausi Desuun? – Morgianan vauhdikkaat vaiheet

Ilmeeni kun tajusin, että Desuun oli muutama päivä sitten tasan kuukausi. Katsoin ympärilleni levittyneitä cosplayn osasia ja ajattelin että herran jestas, pukuhan on lähempänä valmista kuin mikään puku on ollut conia edeltävän viikon alussa! Nyt onkin aika viskata tänne vähän wip-merkintää ja koittaa pitää kirjoitustahtia yllä. Siis!

Morgianan ilmeikkyys on kaunista.

Morgianan pukuhan on melkoisen simppeli, sillä se koostuu vain yksinkertaisesta mekosta ja härpättimistä. Mekon leikkelyyn ja ompeluun ei mennyt kuin päivä tai pari, ja sen suurin ongelmakohta oli muoto; kuinka saada se sopivan ilmavaksi?

Tylliä! Paljon tylliä!

Lähdin siis kasaamaan helman alle tulevaa tyllihametta pelon- ja jännityksen sekaisin tuntein: tyllistä tulee mieleen vain yläasteen käsityötunnit, kun toinen ryhmäläinen teki tyllihametta ja katkoi kiristyslangat lukuisia kertoja ja joutui aloittamaan ompelun aina alusta. Muistikuvien ja netin avulla sain jonkinlaisen kuvan päähäni ja lähdin kokeilemaan, miten hameen teko onnistuisi. Ja ihan hyvinhän se onnistui.

Ai mitä, eikö tästä pitänytkään tulla huntu..?

Sain tyllit nätisti rypytettyä, ja paremman tiedon ja taidon puutteessa ompelin ne ylijäämäkangassuikaleeseen kiinni. Laitoin kolme kerrosta tylliä, ja tulos näyttääkin oikein hyvältä:

Vertailukohde, pelkkä mekko päällä.

Tässä taas tyllihame alla, puff!

Nostetta voisi hameessa olla vielä enemmänkin, mutta kangas on melko raskasta (sillä läpikuultavuuden takia se on kaksinkerroin) enkä alun alkaenkaan lähtenyt tavoittelemaan aivan yhtä kohotettua helmaa. Tällä tyllimäärällä hame on vielä melko eläväkin, ja liikkuu nätisti potkujen yms. mukana.

Vyösysteemi on vielä vähän työn alla; siitä puuttuu takana oleva pallura ja siitä lähtevät kangaskaistaleet, ja etuosaa pitää hieman siistiä ja ommella osat niin että ne pysyvät kunnolla paikoillaan. Peruukin pistin tilaukseen aivan viime kuun lopussa, ja olin todella yllättynyt kun se löytyi postilaatikosta tällä viikolla! Leukani tipahti kun avasin paketin, luulin tilanneeni lyhyemmän yksilön mutta pussista löytyikin oikea kaunotar:

Valokuva ei tee sille yhtään oikeutta, ei yhtään *__*

Sain tapella itseni kanssa jonkin aikaa ennen kuin raaskin lähteä kynimään peruukkia, ja otinkin kuitua talteen enemmän kuin olin aluksi ajatellut: poninhäntään ainakin, mutta lisäksi huomasin että peruukki on takaa melko ohut, joten luultavasti yritän saada sitä vähän vähemmän läpinäkyväksi takaa. Kokeilen tässä joku päivä weftien tekoa, mikäli löydän tukikangasjämät jostakin kellarin uumenista. Peruukin sain kuitenkin leikattua perusmuotoonsa, tosin se tarvitsee vielä paljon siistimistä ja säätämistä, mutta meikkikokeilun kanssa se näyttää jo oikein lupaavalta.

Osaan kuvata itseäni vol. 3689

Alustavasti näyttää melko siltä miltä pitääkin. Rakastan Morgianan silmämeikkejä/tapaa jolla Ohtaka piirtää Morin silmät, ja yritin saada vähän saman tapaista lookia itsellenikin – ainakin peruukin kanssa toimii. Räpsäisin vielä kuvan pelkistä meikeistä:

Kyllä vielä joskus opin.. sekä kuvaamaan että meikkaamaan.

Silmämeikkien tekeminen on minulle vielä jotakin hyvin hankalaa, mutta eiköhän taidotkin kohene kokemuksen myötä! Tällä kertaa uusia oivalluksia olivat kaapista löytynyt ripsikampa (ainakin oletan sen olleen sen tyyppinen kapine) ja se, että ripsieni tyvet ovat tajuttoman vaaleat. Tarvitseeko väriä laittaa ihan tyveen asti, ja miten ihmeessä se tehdään? Pari kertaa oli hilkulla ettei koko silmän alue muuttunut mustaksi ja harja tökännyt silmään kun yritin saada väriä ripsien koko pituudelle, joten jätin tappelun suosiolla toiselle kerralle. Hämmentynyt noobie-meikkaaja on hämmentynyt, pitää yrittää etsiä apuja jostakin.

We need a doctor here – John Watson

Heippa, en ole vieläkään kuollut! Cosplayelämä alkaa taas kiristää tahtia hiljalleen, toivotaan että saan aikaiseksi parikin eri wip-postausta tässä loppukevään kuluessa. Eka puku on hyvällä mallilla ja muutkin suunniteltuna! Tällä kertaa loput talven photoshootsadosta.

Pienestä BBC Sherlock -ryhmästämme saisi kyllä monen monta kirjoitusta aikaiseksi, etenkin derp-mielessä otettuja kuvia on aika lailla kertynyt, mutta viimein sain muutaman vähän suunnitellumman ja laadukkaamman otoksen muokattua. Ryhmässämme siis itse olen Watson, edorei on Sherlock ja Elisa on Moriarty. Kuvat ovat kaikki jonkun meistä kolmesta ottamia, ja paikka/aika siis Desucon Frostbite.

edorei muokkasi kuvan.

kissa on paras proppi. ♥

Lisäksi yksi kuva on pelkkä satunnaisotos conituksen lomassa, mutta lisään sen tänne jotta itse muistaisin ja löytäisin sen taas helpommin; tykkään kovasti miten valo tulee kasvoilleni, ja voisin käyttää tuota väritysreferenssinä joskus.

The First Maou, His Majesty – Shinou

Shinuou (Kyou Kara Maoh!), Desucon Frostbite 2012.

Kuvaaja: Sotaherra

 

Kuvaaja: Minna

Mukana myös Daikenja (Elzy), kuvaaja: Minna

Kuvaaja: edorei

Kuvia ei tullut kamalasti melko kylmästä ja tuulisesta säästä johtuen (esim. kävimme Sibeliustalon takana aikeena kuvata, mutta naamaa vasten iski sellainen tuuli että talon edessä kuvaaminen oli parempi vaihtoehto kuin hypotermia), joten tämän enempää ei nyt ole saatavilla. Illalla ulkona oli tosi kauniit valot, mutta niistäkään otoksista ei kuin yksi onnistunut nappiin, sillä en osannut poseerata viisaasti. Ääh. Tarkoituksena on kuitenkin photoshootata pukuja uudestaan lämpimämmillä keleillä ja varmaan myös paremmassa ympäristössä.

HURR KATTOKAA MULLA ON SUPERSANKARIVIITTA

Hieman tuli jumitettua – ai mitä, onko jo maaliskuu?

Mikä Frostbite? Milloin muka? Viimeinen kuukausi-puolitoista on mennyt totaalisessa cosplaylamassa, enkä taida conista mitään jaksaa kirjoittaa. Oli kivaa, ei sen suurempia takaiskuja tullut vastaan, kuvia tuli mukavasti – niitä koitan heittää tänne nyt kun saan blogifiilikset päälle – ja sen sellaista. Viikonlopun suuria omakohtaisia trollauksia oli se, että Shinou pysyi päälläni kasassa kahdeksan tai useamman hakaneulan kanssa. Hahaha, hienoa hienoa, en suinkaan ollut ajatellut että teen puvun kunnolla niin ei tarvitse hätävarakiinnityksiä. :–D

No mutta, koska nyt pääsin jo vauhtiin eikä kello ole kuin vasta kohta yksi yöllä, voisin raottaa tulevia pukusuunnitelmia – ainakin alustavia sellaisia. Saattaa taas käydä hyvinkin niin, että muutoksia tulee – kuten esimerkiksi suuri harmin ja angstin paikka, ainakin itselleni, en tulekaan tekemään Ikea (vai Ikeä? Taivuttaminen on vaikeaa) tänä vuonna. Syinä on yllätys yllätys, aika, jaksaminen ja raha. Kesälle on jo sataprosenttisen varma isompi pukuprojekti, eikä pukukapasiteettini kestä vielä suurempaa aika- ja rahasyöppöä. Tulen suremaan tätä pitkään, sillä tiedossa olisi ollut aivan mahtava ryhmäkin. :C Pahoittelen!

Nuo. Hanskat. ..ja miehinen pinkki takinvuori.

Ensimmäisenä hän jonka tulee olla valmiina tai muuten tulee seitsemän turpaanvetoa muulta ryhmältä (tai siis ehkä ei, mutta kuitenkin!), Malik Caesars pelistä Tales of Graces, mutta tunnetaan paremmin nimellä “trollimies”. Koska hän on aika trolli. Kuulemma. Peli tulee Jenkkeihin tässä kuussa ja Eurooppaan toivottavasti jo kesällä, vink vink!

Malikin kanssa tulee olemaan hauskaa. Voin rauhassa panostaa kaiken kasaan haalimani tarmon ja innon Malikin takkiin ja aseeseen, sillä hahmosuunnittelija taisi unohtaa housut ja kengät kokonaan. En kyllä valita, saa keskittyä muihin yksityiskohtiin, eikä tarvitse puku päällä säätää niin paljon! Odotan lisäksi oikein innolla partaa…..!

Ei mennytkään montaa matsia kun Tobi oppi viimein pelaamaan ´3`

Seuraavana varma nakki numero kakkonen, armas tukaanini/haukkani/hirveni, Tobitaka Seiya Inazuma Elevenistä. Mapen kanssa ollaan jo odotettu tulevia “peruukkipartyja” kun päästään stailaamaan Level-vitosen neronleimauksia, kun Mapen cossaama Tsunami sattuu olemaan myös melko painovoimaa vastustava. Puku on mukavan simppeli ja varmasti mukava päällä, mikä on suuri, suuri plussa peruukin suhteen. Ja pääsen kunnolla kokeilemaan maskeerauksia, sillä noihin silmänalusiin ei taida riittää parin yön valvomiset.

Tobitaka tulee olemaan suurin cosplayhaasteeni sekä peruukin että yhden muunkin asian suhteen – ruumiinrakenne. Vaikka Tobia rakastankin niin ykkösperustelu valinnalle oli pituus, mutta muussa suhteessa ei ihan kehot natsaa yhteen:

Tuossa edessä keskellä. Katsokaa sitä. HEMMETIN TIKKU-UKKO.

Onneksi animeversiossa asiat eivät ole yhtä radikaalisti, mutta pelin taiteessa… Dang, onko edes mahdollista olla noin laiha! Pelkkää luuta ja nahkaa! Varsinkin kun Tobitaka on tiimin muistaakseni kolmanneksi pitkin, ja kun vertaa esimerkiksi tuossa kuvalla Tobista vasemmalla olevaan Kurimatsuun joka on ehkä about pään verran lyhyempi, en voi kuin repiä hiuksia päästä. Noh, ei ole uutta Level-5:ltä. Täytyy vain vastapainottaa ekstamassaa tekemällä peruukki ja maskit mallilleen ja asenteella!

Ajattelin pitkään Iken hylkäämisen jälkeen, että nämä kaksi riittävät. Kuitenkin hiljalleen onnistuin kehittämään fiksaation kolmannesta ideasta..

Hieman enemmänkin hahmoja kun raaskinut leikata Aladdinia kahtia, ja koska tummahiuksinen Hakuryuu olisi joskus kanssa melko mukava cossailtava, hmm-m.

Sori Shih-na, saattaa olla niin että Ensimmäisen Naiscossisi jakkara vetäistiin altasi – nimittäin Morgiana mangasta Magi hyppäsi sellaisella loikalla suosikkinaishahmot 4ever-listaan että huh huh. Cosplaykipinä syttyi kombinaatiosta asenne, simppeli ja ilmava puku ja paljaat jalat – olen jo jonkin aikaa haaveillut paljoin jaloin kesäconissa hyppelemisestä… Ja se, että vaikka Morin mekko onkin suht ilmava varsinkin taistelukohtauksissa, ei hän itse vaikuta välittävän, eikä kukaan muukaan. Ei perinteistä “pukeudun miniminiminihameeseen, iik älkää kattoko kun hyppelen ympäriinsä ja vilauttelen!!!1 *punch*”, jes! Morgianan tapauksessa olisi valinta kahden puvun välillä, joista ensimmäisen kanssa voisi rauhassa riehua kun se on jo valmiiksi resuinen (ja voisin ottaa jalkoihin kahleet mukaan, hihihi) mutta toisessa on taas kivat narut jaloissa ja mahdollisuus yksityiskohtien tekoon vyökoristeessa ja ..miksi noita nyt pitäisi kutsua, rannekoruissa/Familiar Vesseleissä. Ja lisäksi on hatara muistikuva että tänä vuonna Suomessa näkyisi muitakin Magi-cossaajia…….

Näillä mennään. Pitäisi ryhtyä kaapimaan kasaan ideoita Malikin takkiin ja miettiä jo Tobin peruukkien tilausta – pohdin riittäisiköhän kaksi peruukkia joista muotoilen tuon hökötyksen – ja Morgiana saa olla rauhassa ajatustasolla niin kauan kuin huvittaa. Koitan joskus saada Frostbitekuvia tännekin, ja ehkä tulee lisää tekstipainotteista merkintää jos saan ajatuksia kasaan ja sanoiksi.

Frostbitehän on ihan nurkan takana, herranjestas – viime hetken päivitys

Heippa! Kulunut viikko on kulunut iiiihan pikkuisessa pukustressissä, niin en ole suunnitelmista huolimatta ehtinyt kirjoittamaan mitään. Olin juuri laittamassa petiin jotta jaksaisin huomenna hoitaa viime hetken materiaaliostot (kun pirun koristenarua ei ollutkaan tarpeeksi) ja puvunsäädöt, kun muistin etten ole edes muistanut paljastaa toista coniin tulevaa pukua!

Joten siis, viikonlopun asut.

Lauantai: Shinou (Kyou Kara Maoh!)

Hyväksikäytän julmasti edellisen postauksen kuvaa, har har.

Sori, tämän parempaa kuvaa kokonaisuudesta ei ole. Ympätkää tähän viitta ja pörröä, ja voilà!

Sunnuntai: John Watson (BBC Sherlock)

Socially awkward cutie pie.

Väärä neulepaita, oikea yksilö on Sherlockilla. Hups.

Watsonin kanssa hieman jännitän, sillä kyseessä on ensimmäinen oikeisiin ihmisiin perustuva pukuiluni, ja siinä tosiaan naamavärkki vaikuttaa enemmän kuin piirrettyyn/animoituun/tms. hahmoon. Ehkä luonteiden samankaltaisuus kompensoi, sillä Watsoniin on melkoisen helppo eläytyä – saan olla ihan pihalla, seisoskella awkwardina, olla kuin olisin sanomassa jotakin mutta en sanokaan.. Luonnerooli? Ehkä.

Voisin kirjoittaa tulevina viikkoina kunnon jutut kummastakin puvusta, katsotaan.

Conissa nähdään! \o/

Kunhan kruunun saan kuninkaan… – Ensiaskeleet seuraavalle vuodelle

Kutakuinkin koko cosplayhistoriani ajan olen pätenyt mitä luultavimmin melko yleistä ammattitautia; viimeisen viikon/illan syndroomaa. Pukujen teko jää ja vasta deadlinen lähestyessä tulee havahduttua kiireeseen, stressiin ja vähäunisiin öihin. Tällä kertaa olenkin asettanut itselleni kaksi tavoitetta: puku on hyvissä ajoin valmis ennen “Talvidesua” (kuten sitä kutsun), ja teen sen kaikella huolella ja taidolla mitä vain saan itsestäni irti puristettua. Nämä kulkevat selkeästi käsi kädessä, joten kaikki tai ei mitään!

“May the great First King and his Mazoku subjects flourish and never forget that everything in this world began with us, the Mazoku. With the power and wisdom that defeated even the first creators, may the Mazoku nation prosper forever.”

- Shin Makokun valtakunnan koko nimi (mangasovituksen eng. käännöksen mukaan)

Kuka arvaa, mikä hahmo on siis kyseessä ensi vuoden ensimmäiselle conille? Kyseessä on Kyou Kara Maoh! -animen Shinou, Shin Makokun perustaja ja ensimmäinen kuningas.

Bishounen? Bishounen. Damn.

Teidän majesteettinne, miksi teistä on melkein mahdotonta löytää värillistä kokokuvaa? Täytyy pikakelailla jaksoja ja screenshotata.

Mielikuvani Shinousta itse hahmona on melko hatara – melko trolli, sanoisinko, mutta omalla tavallaan ihan hurmaava. Tykästyin aikanaan kovasti hänen kuvissa näkyvään vaatekertaansa (viitta! KARVAA! ♥), ja löysähkön puvun alle saa lisättyä mukavasti vaatetta kylmää tammikuuta varten, joten auennut tilaisuus tehdä Shinou Talvidesuun oli käytettävä. Samainen puku tulee luultavasti olemaan päälläni myös tulevissa penkkareissa, riippuen koulun teemasta ja omasta tyytyväisyysasteesta pukuun.

Lähdin kuninkaan valmistukseen paidasta ja liivistä. Paidan sävyn kanssa oli hieman ongelmia, sillä mistään ei löytynyt tarpeeksi vaaleaa liilaa; päädyinkin siis ostamaan vaaleansinistä, jonka sävyinen paita on varjossa. Paidassa on periaatteessa neljä hihaa, päälimmäisissä on kahdet aukot joista alempi, suora hiha näkyy, ja aukkojen ompelu tuotti sekä päänvaivaa että onnistumisen iloa.

Pussihihat on jees!

Alkuun vain leikkasin hihat auki, käänsin reunat ja ompelin. Jälki oli ihan ompeleena siistiä, mutta reunat lerpattivat eikä ommel ollut nyt mitään varsinaisen kaunista kyseisessä paikassa. Ompelulaatikoiden seasta löytyikin saumausnauhaa, mikä paransi reunoja huomattavasti.

Tahtoisin tietää, kuinka vanhaa tämä on. Toimi kuitenkin hyvin! Ja suloinen leijona!

Note to self: varmista silityslämpötila ENNEN silittämistä. ... kaunis rantu.

Käänteen reuna ennen - jälkeen.

Liivin kanssa ei ole ollut vielä sen suurempia ongelmia, osat on leikattu ja seuraavaksi on vuorossa reunojen leikkely ja koristelu. Ensi viikolla lähden raidaamaan Järvenpään ompelukaupat, jos jommasta kummasta löytyisi sopivaa kultaista lankaa koristeompeluihin.

Liivi laskostuu oikein nätisti - ja Yurin vyö istuu oikeastaan aika hyvin Shinoulle.

Suurin murheenkryyni tässä vaiheessa on Shinoun viitta. Rakastan viittoja, ja haluaisin tehdä sen laadukkaasta kankaasta jotta se saa vaatimansa arvokkuuden. Unelmoin kunnollisesta paksusta sametista, mutta niiden hinnat saavat kyllä polvet notkahtamaan. Löysin eräästä nettikaupasta sametteja ja tilasin ilmaisia näytepaloja;

Takana tummempaa puuvillasamettia, edessä kahta eri sävyä joustavaa ja ohuempaa laatua.

Täytyy kyllä myöntää, että en voi olla kuolaamatta tuota paksumpaa ja joustamatonta samettia. Samantyyppistä en kuitenkaan ole onnistunut löytämään alle 25 euron metrihintaan, ja kun tarvitsen sitä reippaasti yli metrin, on luultavasti pakko turvautua toiseen vaihtoehtoon. Kuvassa oleva etualan sametti oli muistaakseni alle kymmenen euroa metriltä, mutta se oli myös hieman kyseenalaista ulkonäöltään, eikä juuri kyseisessä nettikaupassa tainnut olla oikeaa sävyäkään. Eurokankaasta bongasin myös kymmestä eurosta ylöspäin metriltä olevaa ohuempaa, joustavaa samettia, mutta se oli huomattavasti paremman näköistä ja tuntuista, vaikka tosiaan olikin melko joustavaa. Se on tällä hetkellä ykkösvaihtoehto, mutta tässä on vielä hyvin aikaa miettiä. Viitan kanssa kun ei mene paljoa aikaa kun materiaalit ovat valmiina, joten voin melko huoletta jättää sen viimeisien osien joukkoon.

Kaiken kaikkiaan tekotahti tuntuu olevan aikataulussaan; joululomalla ehdin tehdä enemmän, eivätkä housut, kengät ja vyöt tuota sen suurempia ponnisteluja ainakin näin suunnitelmia laatiessa. Koruosiin pitäisi hankkia massaa ja suunnitella miten niistä saa kiiltävät ja sileät, mutta se on sen ajan murhe.

Loppukevennyksenä uusi ompeluystäväni, jonka ompelin kasaan tuossa jonkin aikaa taaksepäin. ….

Make a contract and become a cosplayer! ／人◕ ‿‿ ◕人＼

The brightest star in the sky, Brave Vesperia – kuvasatoa photoshootmiitistä ja Gaalasta

Hei! Viimein sain aikaiseksi editoida muutamat kuvat, jotka nyt iloisesti länttään tähän. Tuntuu että yksittäiskuvia omasta puvustani on todella vähän, mikä ehkä johtuu siitä että vaikka ideoita olisi ollut, en osaa tuoda niitä tietoisuuteen ellen itse ole kameran takana. Paradoksi?

Kuvien henkilöt tämän listauksen “Tales of Vesperia”-kohdan mukaan, kuvat on ottanut ryhmämme Karolin sukulainen ja Vorona.

Ja tajusin juuri ettemme ottaneet yhtään Brave Vesperia -kuvaa, eiih!

pensaikossa tapahtuu......

Arvon syntymäpäiväsankarien molempien hahmot sattuvat fanittamaan Yuria (vähän liiankin kanssa). :--D

Peruukki harittaa, silmämeikittömyyden takia silmät vähän katoaa ja kulmista katosi tummuus jossain päivän aikana, mutta jostain syystä pidän itse tästä kuvasta hirmuisesti. u_u

Seuraavalla kerralla olisi luvassa luultavasti pukupäivitystä, kun saan hieman paitaa etenemään. Pitäisi katsoa onko meillä vielä silitysnauhaa vai kipaisenko sitä ostamaan, mutta muuten puku on jo – ihme ja kumma – melko hyvällä mallilla tulossa suunnittelun ja toteutuksenkin suhteen. Siihen asti! o/

Creepy!cute!ossan is too much for Yuri.

PUNNUS PUTOAA! – Ruokaleiri– tai siis miitti feat. Vesperia-photoshoot

Hey peeps! Kerrankin olen ajoissa tapahtumaraporttien kanssa, eihän tapahtuneesta ole kuin muutama yö. Ja kirjoituksen otsikon “ruokaleiri” kuvaa viikonloppua paremmin kuin hyvin – ruokaa tuli hankittua ihan tajuttomasti, ja en-muista-ketä siteeraten sunnuntaiaamusta: “Pitää nousta ylös aikaisin että ehtii syödä”.

Ensimmäistä kertaa miitattiin kolme päivää/kaksi yötä putkeen. Noukin auton täyteen ihmisiä Riihimäen ja Lahden kautta ja sitten ajettiin Jyväskylään. Oli kyllä jännää ajaa yksin ensimmäiset etapit Lahteen asti, kun ajokortin saamisesta ei olekaan kuin se vähän päälle kuukausi ja oli aika kivat ruuhkat välillä, mutta hyvin sujui!

Ensin oli idea ja piirrustus..

...sitten toisenlainen toteutus.

Ohjelmistoon kuului hengaamista, pelaamista, arvausleikkiä ja animetunnariraatia, ja Megazone -laserpeli (joka oli tajuttoman kivaa ja tahdon ehdottomasti uudestaan joku kerta!) ja kaikkea muuta. Lauantain iltapäivä oli varattu itse kuvaamiselle.

Meidän koirasta sai tajuttoman ihania kuvia, pakko spämmiä tähän yksi. ♥

Kuvia käytiin napsimassa Harjun portailla ja kirkolla jonka nimeä en muista, ja muutamia otettiin vielä majapaikalla paluun jälkeen. Ikävä kyllä kylmyys alkoi loppuajasta nakertaa monia loppuajasta, mutta kuvia tuli kyllä ihan kiitettävä määrä. En muista kuvaajamme nimeä, mutta kiitos hänelle kuvaamisesta! (Ja tässä merkinnässä näkyvistä kuvista hänen kuvaamiaan ovat eka ja kolmas, muut omat omia otoksiani plus yksi itselaukaisijalla. Tämä jääköön kauniisti tänne väliin, hahaha.)

Uusi kokopitkä elokuva Namco Bandailta: "Raven ja Judy puuhaa homopornodoujinsheja"

Ja koska miittilauantaina oli kahden ryhmäläisen syntymäpäivät, pitihän siellä kakkua olla! Taivaspoika oli tehnyt aivan taivaallisen minttusuklaakakun, ja itse väänsin perjantaiaamuna ensimmäistä kertaa elämässäni sateenkaaritäytekakun – värejä ei tullut niin monta kuin sateenkaaressa oikeasti kun kananmunat loppuivat kesken, mutta mitäs tuosta! Oli oikein hyvää, ja moni kommentoi sisustaa hienoksi tai epämääräiseksi.

AAALWAAYS IT WANNA BE IN YOUR STOMACH

Kokonaisuudessaan – tätä lisää! ♥ Ryhmämme kokoontumiset eivät jätä koskaan kylmäksi, edes kädenlämpöiseksi. Ensi vuoden Tales-cosplayn peli päätettiin ja pääteltiin kuka tekee kenenkin, iloisena totean että pääsen ensi keväänä päällystämään kumisaappaita ja liimailemaan itselleni partaa. : D Ensin on kuitenkin vuorossa talven puvut, ja teen myöhemmin toisen shootmerkinnän johon laitan kuvia koko ryhmästä ja muuten vain onnistuneita otoksia.

Ja loppuun pakollinen ryhmäkuva ftw!

GUU ♥

Mitä, eikö se olekaan kuollut? – kiirettä ja vielä vähän lisää kiirettä.

On tullut näköjään oltua melko hiljaa täällä, ja cosplayrintamalla yleensäkin. Syynä tähän olivat 1) YO-kirjoitukset, 2) muutto ja 3) näistä kummastakin johtunut älytön väsymys ja saamattomuus. Nyt huoneen täyttäneet laatikot alkavat olla tyhjentyneitä ja kun saa vielä seinälle hyllyn, niin pöydälläkin on tilaa. Alakerran toiseen kellarihuoneeseen ollaan jossain välissä pystyttämässä ompelunurkka, kun siellä olleille keittiötasoille saa hyvin koneen ja kaapista löytyneen, toivottavasti vielä toimivan saumurin, ja laatikoihin mahtuu paljon tavaraa. Tulee helpottamaan huomattavasti ompeluhommia, kun ei tarvitse jokaisen kerra jälkeen koota tavaroita pois ja saada kaikkea mahtumaan yhteen huoneeseen.

Koska aikaa on kulunut niin paljon jo kaikesta eikä ole kirjoitusfiilistä, pieni listaus tapahtuneesta.

• Muinaisen heinäkuun Animeconin sunnuntai oli ihan jees. Vähän shoottausta, enemmän ohjelmaa kuin mitä alkujaan ajattelin, mutta jees. Kuvia tulee ehkä joskus, jos muistan ruinata niitä kaverilta.
• FT-photoshoot Kotkassa, adsfgh ♥ Lauantaina piti kuvata, mutta just kun pääsiin pukujen kanssa ulos, satoi, ja juuri kun saatiin ne otettua tuntia-kahta myöhemmin sisällä pois niin sade lakkasi. Sunnuntaina kuitenkin saatiin iso kasa hienoja otoksia~
• Tracon oli ja meni, lauantaina hengaten ja sunnuntaina ryhmäillen. Ryhmä pääsi (kolmea puuttuvaa pukuilijaa lukuunottamatta) Anime-lehteen, tsekatkaa seitsemän hengen värikäs ryhmä! \o/ Oli oikein mukavaa ja kuvia tuli kanssa ihan kivasti. Saa nähdä saanko niitä koskaan heitettyä tänne, mutta niitä voi toisista cossiblogeista kyllä bongata.

Lisäksi tulossa:

• Ensi viikon viikonloppuna lisää FT-miitteilyä ♥♥ Kahden yön tempaus Jyväskylässä, tulee olemaan upeaa. En ikävä kyllä saa minkäännäköisiä proppeja sinne tehtyä, sillä voimat on poissa enkä jaksa ottaa lisää stressiä ja kiirettä kun niistä on viime päivinä vasta päästy eroon. Yuri tulee edelleen hyppimään crossovermiekkansa kanssa ja koira saa luvan käyttää hampaitaan.
• Ensi vuoden pukusuunnitelmat ovat aika lailla varmistuneet, ja Frostbiten puvut ovat suunnitteilla. Kunhan muuttojutut saadaan suurimmalti osin hoidettua niin ryhdyn työstämään niitä ajoissa – en halua jättää mitään viimeiseen iltaan, sillä – vaikka en olekaan taikauskoinen – Frostbiten aatto on perjantai 13. päivä.
• Lisäksi pikkuveli innostui nyt ilmeisesti tosistaan pukuilusta (score! 8D), sillä ollaan sen kanssa nyt väsätty hänelle ensi kesälle pukua. Hattu on melkein kuosissa, eli mitään massiivista ei vielä ole valmistunut, mutta enköhän ehdi sitäkin opettamaan ja auttamaan omien pukujen lomassa. Beware, siitä tulee vielä hyvä miescossaaja Suomen skeneen! Toivotaan ainakin!

Ensi kerralla ehkä ensi vuoden pukusuunnitelmista, koska suunnittelu ja miettiminen on kivaa. Pieniä paljastuksia – niitä on tuplamäärä normaaliin vuotuiseen cossimäärääni verrattuna, siellä on toinen puhtaasti animeen perustuva hahmo ja – gasp – ensimmäinen länsimaalainen hahmo!

Karvanlähtöaika, AINA – loppukiri Tampereelle

Minun piti selittää aiheesta “kuinka vittumaista on leikellä karvakankaita kun niistä lähtee järkyttävät kasat karvaa jokaisella leikkaussentillä”, mutta tulikin aika kiire viimeiselle Traconia edeltävälle viikolle, joten näin lauantaiaamuna puoli tuntia ennen junan lähtöä, pikapäivitys! Näette tämän sitten conin jälkeen, te jotka myös Tampereelle olette suuntaamassa. Muut ehkä aikaisemminkin.

Ja koska ei ole kamalasti aikaa selittää, niin kuvia!

Karrrvainen korrrva! Oli muuten pirun tuskastuttavaa ommella rautalankoja kiinni näihin.

Kauniin muotoinen häntä, eikö?

Peruukin muodonmuutos - oli kyllä suuri helpotus kun ensi kesälle ostamani peruukki soveltui loistavasti Repeden pehkoksi!

Pörröä!

Lisää pörröä!

Niin, ja jos en ole muistanut kertoa, kyseessä on siis Mapen puku Tales of Vesperia-ryhmäämme.

Ja nyt, nokka kohti Tamperetta! See ya there!